Etusivu » Hyvinvointi » Palatko loppuun vai palaudutko?
Hyvinvointi

Palatko loppuun vai palaudutko?

kaisa-jaakkola
kaisa-jaakkola
Tietokirjailija ja hyvinvointivalmentaja Kaisa Jaakkolalta on juuri tullut uusi kirja Palaudu ja vahvistu! Kuva: Elise Kuolmala, Magnetphotography

Arvaamaton elämä voi yhtäkkiä heittää eteen tapahtumia, jotka pistävät koko paletin sekaisin. Palautumisen merkitys korostuu, kun arjen kuorma lisääntyy. Toisaalta positiivisenakin koettu kuormitus saattaa olla haitallista. Hektinen elämä on keholle ja mielelle jatkuvaa urheilusuoritusta.

Palautuminen on fysiologinen ja psykologinen prosessi, jossa elimistön voimavarat palautuvat kuormitusta edeltävälle tasolle.

– Fyysisesti palautumiseen tarvitaan noin kahdeksan tuntia laadukasta unta, säännöllinen ateriarytmi ja fyysistä kuntoa ylläpitävää liikuntaa. Huonokuntoinen ei palaudu välttämättä edes levossa. Psykologisesti elpymisen kokemus edellyttää vaatimuksista irrottautumista. Uni ja lepo eivät palvele tarkoitustaan, elleivät ajatukset pääse rauhoittumaan, tietokirjailija ja hyvinvointivalmentaja Kaisa Jaakkola kertoo.

Pohja palautumiselle luodaan ihmissuhteissa.

– Fysiologisen palautumisreaktion taustalla on turvallisuuden tunne, jota ihmissuhteet joko ruokkivat tai syövät. Siten koko elämänhistoria kohdusta alkaen vaikuttaa ihmisen stressiherkkyyteen. Jos äiti on stressannut odotusaikana, lapsen aivot ja hermosto kehittyvät alttiimmiksi stressireaktioille, Jaakkola antaa esimerkin.

Sisulla läpi harmaan kiven?

Tutkimusten mukaan puolet työikäisistä suomalaisista ei palaudu riittävästi.

– Alipalautuminen oireilee muun muassa unihäiriöinä, väsymyksenä, ylivirittyneisyytenä, vastustuskyvyn heikkenemisenä, levottomuutena ja jatkuvana kiireen tuntuna, keskittymisen ja muistin häiriöinä sekä mielialan laskuna ja tunnesäätelyn ongelmina, kuten pinnan palamisena, Jaakkola listaa valtaväestölle tuttuja olotiloja.

Positiivisestakin kuormituksesta tarvitsee palautua.

– Innostuvaiset ihmiset lähtevät helposti mukaan vähän joka juttuun. Vuorokauteen ei kuitenkaan mahdu määräänsä enempää asioita, jolloin levosta tingitään ja homma lähtee lapasesta.

Ilmiötä selittää yhteiskunnallinen asenneilmapiiri.

– Kiire liittyy elämän prioriteetteihin ja arvomaailmaan. Olemme oppineet, että niin kauan kuin henki pihisee, periksi ei anneta. Kiireeseen, suorittamiseen ja hampaat irvessä puskemiseen yhdistyy mielikuva hyvästä kansalaisesta, Jaakkola sanoo.

Palautumisen polulle

Palautuminen on stressin vastavoima, jonka voi ottaa haltuun pienillä teoilla ja uudenlaisella ajattelulla.

– Jos on aikaisemmin liikkunut vähän, jo kaksi tuntia sykettä kohottavaa liikuntaa viikoittain lisää tutkitusti fysiologista palautumista kahdella tunnilla vuorokaudessa. 

– Sykettä kohottavan liikunnan lisääminen kahdella tunnilla viikossa on osoitettu tuovan jopa kaksi tuntia lisää unta vuorokauteen. Mindfulness- ja hengitysharjoitukset puolestaan rauhoittavat kehoa ja vahvistavat yhteyttä itseen, joka on omista tarpeista käsin tehtyjen valintojen edellytys.

– Oman herkkyyden tunnistaminen ja haavoittuvaisuuden paljastaminen mahdollistavat syvien ihmissuhteiden muodostumisen, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen. Kosketus ja lempeä puhe aktivoivat rauhoittavan oksitosiinihormonin erittymistä ja vähentävät stressiä, Jaakkola antaa esimerkkejä.

Kiire ei tee ihmisestä parempaa eikä hellittäminen heikkoa.

– Olisi tärkeää pohtia omaa ajankäyttöä siitä näkökulmasta, mikä itselle on ystävällistä, Jaakkola rohkaisee.

Löydä Kaisa Jaakkola sosiaalisesta mediasta:

Instagram: @kaisaj
LinkedIn: Kaisa Jaakkola
Facebook: kirjailijakaisajaakkola

www.kaisajaakkola.com

Next article